Antti Kökkö

Opiskelen Hämeen Ammattikorkeakoulussa, Riihimäen yksikössä. Tämä viikko on lomaviikko, jonka aikana koulussa ei tietenkään ole opetusta, mutta siellä voi käydä tekemässä opintojakso (kurssi) -tehtäviään.

Olin tänään tekemässä omia töitäni. Astelin aukiolevaan tietokoneluokkaan jossa ei ollut keitään muita. Luokassa on ainakin 24 konetta, kaikissa virta päällä! Huomasin nopealta vilaukselta myös että monissa muissakin tyhjillään olevissa luokissa (3-4 kpl) on sama tilanne. Kaikkia luokkia en edes katsonut. Täysin turhaa energiaa ja rahaa menemässä hukkaan!

En tiedä tämän energian tuhlauksen taloudellisista kustannuksista sen tarkemmin, mutta periaate onkin nyt tärkein. Juuri tälläisiä pieniä puroja voi hyvinkin löytyä monista julkisista laitoksista jotka voisi välttää todella helposti. Näistä puroista voi hyvinkin loppujen lopuksi syntyä hyvinkin isompikin joki. Aion jossain vaiheessa ottaa asian pöydälle HAMK:n johdon kanssa.

Tekstini tarkoituksena on antaa vinkki/muistutus kaikille täällä kuntansa asioihin vaikuttaville. Raksuttaako sinun kunnassasi koneet turhaan? Eikä kyse edes ole pelkästään tietokoneista. Varmasti muitakin vastaavanlaisia pikkusäästöjä voi helposti löytyä.

Ylilyöntejä tulee, jokainen ihminen on varmasti elämässään pyytänyt anteeksi huonoa sanavalintaansa. Silloin kuuluu pyytää anteeksi ja anteeksipyynnön ottajan tulee kuitata asia, mikäli perustellumpaa syytä jatkaa aiheesta ei ole. Esko-Juhani Tennilä sanoi Kataisen Terijoen hallituksen kommentin olevan kuitattu kun Katainen pyysi anteeksi. Jukka Gustafsson kuitenkin arvelee että voi viedä viikkoja tai jopa kuukausia ennen kuin hän pystyy antamaan anteeksi. Ilmeisesti vertaus oli sen verran kauhea juttu.

Henna Virkkunen on kuulemma myös ilkeä loanheittäjä vasemmistoa kohtaan. Siitä osoituksena Hesarin kuukausiliitteen haastattelussa antama kommentti: ”En tiedä, onko se ikävästi sanottu, mutta Sdp ja vasemmistoliitto ovat sellaisia katkerien ihmisten puolueita.” Tämäkin on julmaa lokaamista ja haukkumista demareiden mielestä.

Otetaan tähän väliin esimerkki kuinka vasemmisto yleensä arvioi usein kokoomusta/ yleisesti oikeistoa.

”Kovien arvojen ihmiset, jotka eivät tiedä mitään köyhän elämästä eivätkä välitä heistä.”

Ilmeisesti siis aika ilkeitä ihmisiä siellä oikeistossa vasemmiston mukaan. Nämä kommentit harvoin myös alkavat sanoilla: ”En tiedä, onko se ikävästi sanottu….”

Joku voi tietysti miettiä yritetäänkö tässä heittäytyä marttyyreiksi demareiden taholta. Jokainen päätelköön itse.

Feminismi luetaan usein arvoliberalismiin, ja monet arvoliberaaleina itseään pitävät varsinkin vihreissä ja vasemmistoliitossa vannovat myös feminismin nimeen. Mutta voiko loppujen lopuksi olla feminsti ja arvoliberaali?

Lueskelin uusinta (23/2008) City -lehteä jossa oli Scandinavian Hunks -miesstrippariryhmään kuuluvan Tonin haastattelu. Jutussa käsiteltiin myös sitä yhteiskunnallista ilmiötä miksi naistrippausta pidetään naisia halventavana, mutta miesstrippausesitys puolestaan koetaan vain hauskana tapahtumana ja miksi feminismi ei puutu tähän kysymykseen. Jutussa kysyttiin Naisasialiiton puheenjohtajan Veronika Honkasalon kantaa asiaan. Vastaus oli seuraavanlainen:

”Miestanssiryhmäilmiössä ei ole mitään feminististä. En tee eroa siinä, on esineellistetty alaston mies vai nainen. Naisten äijäily ei ole feminismiä!”

Jos kerta strippailu (nais- tai miesversio) luo vääränlaista maailmankuvaa ihmisille ja siitä nauttiminen on väärin (tätä varmaankin esineellistäminen Honkasalon mukaan aiheuttaa), niin miten on asian muun viihteen laita, esimerkiksi toimintaelokuvien suhteen? Eivät nekään anna kovin luonnollista kuvaa väkivallasta ja niiden tarkoituksena on jopa saada ihmiset nauttimaan ampumisesta. Se on siis Honkasalon logiikan mukaan yhtä väärin kuin strippaus.

Yleensä vain niitä, jotka kritisoivat näitä molempia, strippausta ja toimintaelokuvien väkivaltaa, ei kutsuta feministeiksi vaan arvo- tai patakonservatiiveiksi. Kristillisdemokraateissa varmasti löytyy paljon henkilöitä jotka ovat molempia vastaan. Feminismi yhdistetään puolestaan vahvana arvoliberaaleina pidettyihin ja (yleensä sellaisina esiintyviin) vihreisiin tai vasemmistoliittolaisiin. Näiltä tahoilta ei juurikaan sitten kuulu toimintaelokuvien arvostelua, feminismin nimeen vannomista sitäkin enemmän.

Jos feminismi kuitenkin mielletään kuten Honkasalo esittää, olisi hyvin loogista että jokainen feministi vastustaisi myös toimintaelokuvia. Onko kyse enää tällöin arvoliberalismista? Ei minusta.

Usein törmää retoriikkaan jossa erilaisten palvelujen parantamisen kustannuskysymyksiin vastataan otsikon mukaisesti. ”Kyllä rikkaiden verotusta voidaan kiristää, haluathan sinä että terveyspalvelut ovat kunnossa?” Olet siis joko rikkaiden tai ihmisten terveyden puolella. Mukavasti aseteltu valinta. ”Otetaan rikkailta, otetaan rikkailta, otetaan rikkailta” Ihan kuin rikas olisi vain henkilö jonka kohdalla kysymys on vain siitä paljonko häneltä voidaan ottaa.

Voitaisiinko joskus myös miettiä mitä kaikkea se rikas niillä rahoillaan tekee verojen maksamisen lisäksi? Todennäköisesti hän sijoittaa jonkin verran erilaisiin osakkeisiin. Ei ne yrityksetkään huvikseen niitä osakkeita myy, se on keino saada yritykselle rahaa toimintaan. Yhteiskunnallisesti mielestäni kiva juttu. Hän todennäköisesti ostaa palveluja, joita ei muuten välttämättä tuotettaisi. Ihmiset saavat töitä. Yhteiskunnallisesti mielestäni kiva juttu. Hän saattaa perustaa yrityksen todennäköisemmin kuin vähemmän varakas henkilö. Sekin on kiva juttu. Listaa voisi varmasti jatkaa hyvinkin pitkälle. Voisiko ollakkin niin että rikas myös hyödyntää jo omilla toimillaan yhteiskuntaa. Niin ja kaikista näistä toimistaan hän myös maksaa jonkin verran veroa. Jos sijoitukset ja yritys toimii, nousee verotulotkin vaikkei veroprosentti olisikaan korkea.

Verotus on aina pois jostakin muustakin kuin pelkästään rikkaiden rahapussista. Toivottavasti verotuksen lisäämisesitysten kohdalla puhuttaisiin enemmän siitäkin.

Kirjoittaja itse ei ole rikas eikä oikein keskituloinenkaan.

Opiskelijoiden tukeminen nähdään usein asiana joka aiheuttaa pelkästään kuluja julkiselle taloudelle ja sijaintikunnalle. Kuitenkaan asian ei tarvitse olla näin yksioikoinen, opiskelijoissa on paljon potentiaalia olla avuksi erilaisissa projekteissa mitä kaupunki tekee.

Kysymys ei ole vain terveys- ja sosiaalipuolesta joissa tämä käytäntö on jo monella tavoin voimassa. Miltä kuulostaisi useat eri mallinnukset uusista kaavoituksista, uusista markkinointimenetelmistä ja tiedottamisen kehittämisestä? Näitä kaikkia taitoja löytyy niin Hämeen ammattikorkeakoulun Riihimäen yksiköstä kuin myös HAMK:n muista yksiköistä. Kunnilla on hyvin usein meneillään jokin asia joka vaatii määräaikaisten työntekijöiden tai sijaisten hankkimista. Riihimäen tulisikin tulevaisuudessa näissä tilanteissa kartoittaa aluksi mahdollisuus teetättää tällaisia töitä opiskelijoilla. Lisäksi kuntia jo nyt uhkaavaa työvoimapulaa voidaan hillitä kun syntyy aluksi reserviä lyhytaikaisiin työsuhteisiin ja samalla nuoret saavat arvokasta työkokemusta avittamaan valmistumisen jälkeistä sijoittumista.

Myöskään ei tule unohtaa että tällä tavoin opiskelijat myös tutustuvat tehokkaasti julkishallintoon ja tuovat sinne viimeisen tiedon ideoita. Viime aikoinahan on puhuttu siitä kuinka nuoria saataisiin houkuteltua julkiselle puolelle.

Tällä tavoin kunta tukee opiskelijoiden laadukasta oppimista ja tukee opiskelijan toimeentuloa maksamalla palkkaa, joka ilmeisen reaaliaikaisesti palautuu saman kunnan- ja sen elinkeinojen kassaan. Kunta itse saa kätevästi kilpailtua ja laadukasta työvoimaa. Molemmat voittavat.

Aika-ajoin, viimeksi Kauhajoen tapahtumien jälkeen, nousee esille puhe yhteisöllisyyden lisäämisestä syrjäytymisen ehkäisijänä. Toisinaan sen lisäämiseksi esitellään luokattoman lukion poistamista. Tätä perustellaan sillä että ihminen kokisi ”kuuluvansa” johonkin ryhmään ja saavansa sieltä sosiaalisia kontakteja. Aika helkutin rajua yksinkertaistamista minusta. Itse olen käynyt luokattoman lukion. Sitä ennen luonnollisesti koin luokallisessa peruskoulussa olemisen. Voinen siis kokemuksella sanoa miten se koululaisen yhteisöllisyys syntyy.

Yhteisöllisyys syntyy yhdistävistä tekijöistä. Siitä, että digataan samasta bändistä, käydään samoissa harrastuksissa, ollaan yleisesti samanluonteisia ja niin edelleen. Näillä perusteilla itse olen valinnut omat kaverini ja ystäväni. Tämänkaltaisista asioista syntyy ihmisten välille keskustelua joilla on ihmiselle eniten merkitystä. Yhteisöllisyys ei synny siitä että olet samassa luokassa muiden kanssa opiskelemassa matematiikkaa tai edes siitä että teet historian esitelmän jonkun kanssa. Nämä ovat asioita joita ”pitää” tehdä. Minulla ja monella muulla ikätoverillani oli niin samasta kuin muistakin luokista kavereita ja niitä oli monin eri kriteerein, mutta samaluokkaisuus ei missään vaiheessa ollut peruste. Tietenkin suurin osa kavereista oli samalta luokalta tai koulusta, mutta tässä asiassa koulu oli vain se paikka mistä löysin samanluonteisia ihmisiä kavereikseni, ei perimmäinen syy miksi olen juuri joidenkin ihmisten kaveri.

Lukiossakin minulla oli ”oma porukka” jonka kanssa oli mukava olla tekemisissä kouluasioidenkin ulkopuolella. Lukio itsessään meni opiskeluna niistä asioista mistä olin kiinnostunut. Sitä kautta myös löysin niitä ihmisiä joiden kanssa oli helppo solmia kaveruuksia.

Olen nähnyt kuinka luokasta löytyy aina se ”omituinen hyypiö”, jonka kanssa kukaan ei oikein halua olla tekemisissä. Itsekin olin sellainen seitsemännellä luokalla aluksi ja jouduin jonkin verran sivuun sosiaalisista kontekteista ja koulukiusatuksi. Tätä ongelmaa ei samaan luokaan kuuluminen millään tavoin lieventänyt.

Ongelmani ratkaistiin sillä että vaihdoin luokkaa, mutta suurelta osaltaan asiaan vaikutti myös se, että osapuolia opetettiin siihen että yksilöllisyyttä tulee kunnioittaa eikä ihmistä tule tuomita pintaraapaisun perusteella. Itsekkin tuota oppimista olen elämäni aikana saanut (myönnän, olen myös ollut kiusaajanakin, enkä ole siitä ylpeä) ja olen siitä kiitollinen. Toisinaan tuntuu, että toisten ihmisen kunnioittaminen koetaan enemmän vain asiana mitä pitää tehdä, ei itsessään jalona tekona. Se on sääli.

Syrjäytyminen ei poistu sillä että muut nuoret pakotetaan olemaan luokkamuodossa tämän henkilön kanssa koska kaikki ovat yhtä suurta ”omaa luokkaa”. Se on laumasieluisuutta, ei yhteisöllisyyttä.

Valtuutetulla täytyy olla visio siitä minkälaiseksi ja minkälaisena hän haluaa kuntansa tai kaupunkinsa olevan. On selvää että asioita yleisesti halutaan aina parantaa, paremmat koulut, paremmat sairaalat, parempi liikenne jne, mutta ilman visiota ei ihmisille anneta varsinaista syitä asua juuri Riihimäellä. Edellä mainitsemani asiat kun ovat jokaisen kunnan ja kaupungin tavoitteena.

Riihimäki ei ole Hämeenlinna tai Lahti, saati Tampere tai Helsinki, eikä kannata tai tarvitse olla. Sen sijaan se on kaupunki joka on noiden kaupunkien läheisyydessä, mutta pienempi. Monet ihmiset arvostavat pieniä kaupunkeja joissa liikaa melskettä ei ole, asuminen halvempaa, mutta tylsyyteenkään ei kuolla.

Sitä Riihimäki voi ja kannattaa olla. Meiltä on hyvät ja suhteellisen toimivat yhteydet Hämeenlinnaan, Helsinkiin ja Tampereelle ja kohtuulliset myös Lahteen. Ihmiset voivat niissä käydä asioimassa tarvittaessa Riihimäeltä kätevästi. Riihimäen tuleekin keskittyä kaikenlaisen lisän haalimisen sijasta asioiden toimivuuteen ja riittävyyteen. Siihen me pystymme ja siihen meidän kannattaa tässä maantieteellisessä asemassa panostaa.

Miten tälläistä visiota sitten rakennetaan? Se edellyttää vaikuttamista kaupungin yksilöllisiin ominaisuuksiin ja kehittää niitä paremmaksi. Mainitsen tässä pari asiaa joihin olen erityisesti kiinnittänyt huomiota.

Kaupunki on parin viime vuoden ajan elänyt murrosta isojen kauppahallien tulemisesta johtuen. Tällä hetkellä keskusta tuntuu osittain autioituvan. Kaupungin kannattaakin tästä eteenpäin panostaa siihen, että tyhjille kauppapaikoille saataisiin pieni- ja keskisuuria, esim. tiettyihin asioihin erikoistuneita yrityksiä tulemaan Riihimäelle. Näin saamme ihmisille valinnanvaraa kauppahallien ja pienkauppojen välillä. Yhtenä konkreettisena tekona tämän edistämisessä olisi Graniitin aukion muuttaminen ainoaksi toripaikaksi Riihimäellä. Tällä hetkellä Riihimäen tori joka sijaitsee linja-autoaseman vieressä, on auttamattomasti paikassa jossa kunnon torielämää ei pääse syntymään.

Opiskelijat tulee nähdä hyvänä voimavarana jo nyt eikä vasta tulevaisuudessa. Kaupungin kannattaisikin jatkossa kaikissa projekteissaan missä vain on mahdollista ja järkevää ottaa opiskelijoita mukaan tekemään niitä työharjoittelun muodossa. Riihimäen kohdalla, opiskelualat huomioonottaen, tällaisia tehtäviä voisi olla esimerkiksi kaupungin markkinoinnin suunnittelu, esittelymateriaalin tekninen toteuttaminen tai liikenteen suunnittelu. Varsinkin Riihimäelle tulleen uuden liikennealan koulutusohjelman hyödyntämismahdollisuuksia tulee kartoittaa kunnolla.

Löytämällä niitä asioita mitä Riihimäki voi ja kannattaa olla, voimme luottaa tulevaisuuteen ja luomme ihmisille erityistä viihtyisyyttä. Muutoin elämme vain kinastelussa siitä mihin kaikkeen rahaa riittää ja mihin ei.

Lauantaina 4.10 oli Riihimäen Kokoomuksen kampanjakahvilan, avajaiset. Sää olisi saanut olla parempi, mutta pakko kyllä sanoa että tunnelma oli innostunut kaikilla paikalla olevilla ehdokkailla ja mukavasti pääsi juttelemaan ihmisten kanssa jotka halusivat tulla meitä ehdokkaita testailemaan.

Pidempipuoleisia keskusteluja kävin kolmen henkilön kanssa. Mukavasti ajatukset menivät varsin yhteen heidän kanssaan. Silloin tulee mukava tunne että ollaan oikealla asialla. Yrityksiä houkuteltava enemmän keskustaan, uutta julkisrahoitteista teatteria ei tarvita eikä kaupungilla olisi siihen varaakaan ja veroäyriä ei koroteta kuin vasta viimeisenä keinona, koska se tie on vaarallinen yksityiselle taloudelle joka terveen tulopohjan kaupungille viimekädessä luo.

Erityisen ilahtunut olen siitä, että äänestäjät eivät todellakaan odota pelkkää vakuuttelua siitä kuinka ehdokas lupaa lisää rahaa kaikenlaiseen kivaan. Selvästi oli aistittavissa asenne jossa ymmärretään että ihan sen perusäänestäjänkin, kaupunkilaisen, tulee olla työllään olla kaupungin kehittämisessä mukana ja kaikkeen ei aina ole varaa. Täytyy tiedostaa mikä on realistista ja järkevää eikä heti olla lupaamassa asiaa joka vain kuulostaa kivalta. Todella hienoja esityksiäkin asioiden kehittämisestä sain kuulla, esimerkiksi terveyskeskuksen byrokratiaa esitettiin siirrettävän enemmän yhden luukun malliin, kun kertoivat kuinka hassusti se tällä hetkellä tuntuu toimivan. Tällaisia, teknisiä esityksiä ja toiveita on mukava ottaa vastaan ja ilomielin yrittää hoitaa niitä kuntoon. Olisikin mukavaa jos enemmän keskityttäisiin entistä enemmän (toki sitä tehdään nytkin jonkin verran) politiisessa keskustelussa siihen, kuinka asioita hoidetaan teknisesti.

Loppupeleissä kaikki haluavat aina hyvät palvelut kaikille ihmisille. Sen takia pelkkä listaus kuinka 100+1:tä asiaa parannetaan ja ovat tärkeitä ei hirveästi äänestäjälle anna. ”Tarvitseeko terveydenhoito lisää panostusta?” No ainahan terveyttä kannattaa lisätä!